Torstai 13.päivä, kiva lenkki ja mitä siitä lopulta seurasi ...

Mikä tämä kasa on?

Tämä kamala lumikasa oli ilmestynyt 

talomme takana olevalle viherkaistaleelle.

Ehdinkin ihmetellä, mihin ne lumet 

meidän portin pielestä oikein katosivat, 

mutta selvisihän se viimein.

Heittelin Konstalle lumipaakkuja, 

joita tämä sitten nouti tuolta isosta kasasta, 

mutta sitten ... ykskaks olin lentää nurin, horjahdin, 

kun lumen alla olikin jäätä.

Ei hätää, jatkoimme lenkkiä ... 

tai niin luulin, ettei siitä mitään seuraisi...

Löytyi käpy ...

Leikki alkaa ...

.... käpy piiloon ...

... mihin se nyt hävisi ...

Kotipihalla jälleen kivan lenkin jälkeen. 

Iltapäivällä kävi ystävä perheineen -pikkutyttöjä olikin ollut jo ikävä.
Ihaninta kyllä oli, että näin pienen Niilo-pojan ensimmäistä kertaa. 

Niinhän siinä kävi, että kivan päivän päätteksi kärsin koko illan sellaisesta kaularankakivusta, etten moista muistanut olevankaan. Johan minulla oli ollut jo aamulla herätessäni pientä kipua edellisen päivän horjahtamisesta jäisellä tiellä, mutta uusi liukastuminen olikin sitten liikaa ... Illalla en päässyt sohvalta ylös, en oikein tiennyt missä asennossa olisin ollut, sillä se oli taas niin raastavaa kipua. Vähällä oli, ettei lähdetty päivystykseen, jossa ohjeistus nykyään näitä tilanteita varten -minun kivunhoitohan on ontunut kolarista -01 lähtien, kunnes neurologini kirjoitti pari vuotta sitten ohjeet yhden lääkärin töppäilyjen jälkeen. 

Tätä kirjoittaessa ollaan jo lauantain, 15.päivän puolella ja kipu jatkuu ... Tosin lievempänä! 

Ulkoilureissut Konstan kanssa olivat perjantaina yhtä tuskaa. Ulkoilusta selvisin kovan kaularankatuen avulla (tosin jokainen askel tuntui niskassa).
Enkä muuten liukastunut, kun laitoin kenkiin "jarrut" -onneksi yksi saaristossa asuva tuttu ostatti ne "piikit" kenkiin jo vuosia sitten, enkä ole katunut yhtään sitä ostosta. 

Toivottavasti aamulla on jo parempi olo!