Musta joulu

Jouluaattona satoi vettä ... 

"Niityillä lunta, hiljaiset kadut taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus Muistojen virtaa, lapsuuden sadut Sanoma joulun on uusi mahdollisuus ..."

sanotaan Tulkoon joulu -laulussa. Tuo "syksyn lohduttomuus" jatkuu nyt ikävä kyllä yli joulunkin. Aurinko ei ole pilkistänyt joulun aikaan, vettä satanut, lumet sulaneet ... SYNKKÄÄ! Olihan meillä toki Lahdessa lunta jokunen viikko sitten, mutta jouluksi sulivat lähes kaikki pois -hautausmaalta lunta löytyi jonkin verran, käytävät tosin olivat sulana.

Kävimme nuorison kanssa jouluaattoiltana Lahden vanhalla hautausmaalla sytyttämässä kynttilän edesmenneille sukulaisille ja ystäville -toivottavasti kynttilä nyt palaa siellä useamman päivän ajan.

"Siellä joulu on lähellä meitä, Sen sanoma ikuinen. Vaikka kuljemme maailman teitä, Niin tunnemme aina sen. Sukupolvien menneen työn Ja hiljaisen jouluyön. Siellä joulu on lähellä meitä, Sen sanoma ikuinen. Öinen hautausmaa Tuhansin kynttilöin Valoa heijastaa. Verkkaiset kulkijat, menneiden muisto. Huurteiset puut ja luojamme puisto, Sen hiljaisuus."

(Sanat: Vexi Salmi)

Radiomastot kuvattuna hautausmaalta.

Joulupäivänä tuo harmaus ja synkkyys vaan jatkui ... Sisällä onneksi joulukuusi ja kynttilät toivat "lisävaloa". 

Illalla kävimme ystiksen kanssa ulkoiluttamassa Iloa ja Onnia Pikku-Vesijärvellä. 

Selvisin lenkistä lähes kivutta, vaikka lähtiessä minua pikkasen jännitti, miten käy lonkan kanssa.

Toivottavasti se yli puolitoista kuukautta kestänyt kipu ja pakkolepo on nyt mennyttä ja pääsen taas nauttimaan ulkoilusta 😉

Lopuksi ne "pakolliset" kuvat Sibeliustalosta jouluvaloissaan :D