Surua ... muistoja ... ulkoilua

Aamulla sain tekstiviestin, jonka jälkeen tuli itku!
Tuntia aiemmin, RAKAS koiraystävämme,  Osku oli jättänyt meidät.
Siitä on tasan neljä viikkoa, kun näimme Oskun viimeisen kerran ja
muistona on valokuvat, jotka löytyvät täältä blogistani.

Tämän päivän blogikuvat ovat Konstasta
.
Minullahan keikkuu yleensä kamera mukana,
minne sitten menenkin -tosin viime aikoina
kamera on jäänyt turhan usein kotiin.
Oskun ja Konstan metsälenkkejä tuli  kuvattua
monia-monia kertoja ja ne muistot tuovat
mieleen monta hauskaa hetkeä. Tutuilla 
lenkkipoluilla ystävykset saivat juosta vapaana.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun täällä
uudella paikkakunnalla annoin Konstan
juosta vapaana ... ja arvaahan sen jokainen,
että Konstahan tietysti nautti siitä!
Vaan koirapa olisi pysynyt hihnassa,
jos olisin tiennyt, millainen rotko on
tämän lumikasan takana!
Onneksi Konsta ei ole mikään koheltaja,
sillä enpä tiedä, miten olisin noukkinut
koiran ylös, jos tämä olisi liukastunut
ja vierinyt jyrkkää rinnettä alas.

Pelottaako?
Konsta yritti olla "HURJAn näköinen"...ja epäonnistui!

Konsta omissa ajatuksissaan ...
ja sainpas kuvan!

Täydellinen asento ... kiitos.

Auttaisitko, jotta saisin kepin tästä risukasasta?

Tämän verran satoi uutta lunta eilen perjantaina.