Söpöysvaroitus :)

Tässä hän nyt on: 

NEELA <3

Ikää noin 9 kuukautta.

Koiratyttö, joka ilahdutti minua noin 2,5 viikon ajan. 

Koiratyttö, joka saa hymyn vastaan kävelevien ihmisten huulille. 

Koiratyttö, joka lumoaa erityisesti miehet, jotka eivät "mukamas tykkää" koirista ;)

-No oikeesti, hänestä tykkää kaikki!

Koiratyttö, joka piristää kaikkien päivän ja jonka kanssa voi mennä lähes mihin vaan.

Me käytiin Historic-rallissa, Verlan keskiaikatapahtumassa, Enonsaaren retkellä (laiva)

 ja voin sanoa, että kivaa oli ja hyvin meni. Tutustuttiin valkoposkihanhiin, 

Enonsaaren vuohiin sekä kanoihin ... Eipä siis turhista säikähtänyt, ei ollut moksiskaan ;) 

Yksinkertaisesti sanottuna: HELPPO TAPAUS.

PIENI, SUURI koira ;) Ja erityisesti Suuri omasta mielestään.

Meillä ei ollut juurikaan mitään ongelmia, kun päästiin alun,

parin päivän "minä en syö mitään"-kiukuttelusta.

Neelasta tuli sisäsiisti, opimme ohittamaan muut koirat "rähisemättä" 

ja muutenkin hän käyttäytyi suht mallikkaasti

-silleen prinsessamaisesti (sellainen tämä "taskurotta").

Mutta ... kotona hän on ottanut -kuulemma- kapinointivaihteen päälle :( 

Pitääkö ottaa hänet jälleen pieneen koulutukseen, josko oppi menisi paremmin perille?

Vai kävikö niin, etten unohtanut kertoa, että näitä taitoja pitää pitää yllä myös kotona?

Chihuilla on kuulemma näitä "merkkausongelmia".

Voin kuitenkin todeta, että kun tein Neelan lähdettyä suursiivouksen, 

niin täältä ei moisia merkkejä löytynyt ainuttakaan -ainoastaan pienen pieniä karvoja

ja sitä ihmettelenkin, miten noin pienestä koirasta voi lähteä sitä karvaa niin hurjasti!

-No mutta ... kenellepä ne lapset kiukuttelisi kuin omille vanhemmilleen

ja perheenjäsenilleen ne koiratkin mieltään osoittavat.

Kylässähän ne ovat ihmislapsetkin suht kiltisti -yleensä.

Neela on kyllä kaunein chihu, jonka minä tiedän :)

Nämä meidän rannan chihut ovat sellaisia räksyttäjiä, että en yhtään ihmettele,

kun jotkut olivat tästä hoitojaksosta kuultuaan sitä mieltä, 

etteivät aivan uskoneet minun ottavan chihun hoitoon. 

YLLÄTYS: hän ei räksyttänyt :)

Ainoastaan pientä ulinaa (joka ei kuulunut edes rappukäytävään -sanovat naapurit), 

jos kävin kaupassa ja siellähän ei onneksi tarvi asioida usein.

Voi noita silmiä!

Teimme kaksi kuvausta ja nämä ovat siltä ekalta kerralta.

Neela oli sitä mieltä, että kesken kuvausten voi vähän uinaillakin.

Paljon terkkuja ja rapsutuksia Rakkaalle ;)

Täällä tuntuu muillakin olevan -ainakin vähän- ikävä 

(näin olen ollut aistivinani, kun Sinua jo toivotaan tänne).