Hyvää pääsiäistä

Blogissani hiljaiselo jatkunut jälleen. Täällä on vaan neulottu sukkia ja touhuttu keittiössä. 

Niin ... ja istuttu puhelimessa :D 

En muista, milloin olisin viimeksi viettänyt niin paljon aikaa puhelimessa kuin viimeisten kahden viikon aikana :D :D Erityisesti isällä tuntui olevan asiaa päivittäin ja monta kertaa päivän aikana. ukemattomia kertoja SAMAT KYSYMYKSET ja näin jälkeen päin ihmettelen, miten tyynesti niistä lopulta selvisin :D

Jossain vaiheessa alkoi oikeasti tuntumaan siltä, että sukulaiset ja ystävät luulivat minun ottaneen liian ison homman hoidettavakseni.  Eikö minuun ja kykyihini mukamas luoteta? 

Olenko oikeasti heille vain se KIPUPOTILAS? 

Kipupotilas, joka ei tee suunnitelmia. 

Kipupotilas, joka elää päivän kerrallaan ja vastaa kysymykseen: onko tyyny hyvin?

Sitähän se elämäni on ollut syksystä 2001 lähtien. Koskaan ei tiedä, millainen seuraava päivä tulee olemaan; koskaan ei tiedä, miten ja mitä jaksan tehdä ... 

No joo, myönnän kyllä itsekin moista ajatelleeni muutaman kerran, että näinköhän suunnitelma onnistuu, mutta toisaalta ajattelin, että minulla on kuitenkin takana talouskoulu ja jokunen vuosi suurtalouskeittiössä työskentelyä. Niin ja onhan sitä "entisessä elämässä" useat juhlatkin tullut järjestettyä ja auttoikos minua silloin kukaan keittiössä? (EI todellakaan) -miksi en siis YKSIN selviäisi yksistä synttärijuhlien leipomuksista 30 hengelle + pikkaisen ylimääräistäkin? 

Päätin luottaa kerrankin -pitkästä aikaa muuten- itseeni 100-prosenttisesti.

Minähän rakastan leipomista ... Suurin ongelma oli puhelin, joka soi välillä taukoamatta :D

Aika on siis mennyt leipomis- ja 130-vuotisjuhlien järjestämispuuhissa ... 

Leivoin kaiken itse -ainoastaan coktailpiirakat ostettiin valmiina ja veljenvaimo teki bostonkakkua ja munavoin. Eilen pitkäperjantaina pidettiin sitten isän kanssa yhteiset syntymäpäivät. Minähän olen "iskän 30-vuotislahja" -satuin vaan syntymään 5 päivää "myöhässä". 

Minulla oli selkeät suunnitelmat keskiviikolle ja torstaille, mutta kun sitten tiistai-iltana suussani kuului kolinaa ja totesin hampaan olevan palasina, niin silloin pääsi pari rumaa sanaa. Siinä meni sitten keskiviikon suunnitelmat täysin uusiksi ja lopulta hampaan "lääkitsemiseen ja väliaikaiseen paikkaan" hukkaantui yhteensä neljä tuntia. 

Lopulta torstai-iltana klo 23 huokaisin helpotuksesta, olin ylpeä suoritukseeni:

2 piimäkakkua, 2 pumpulikakkua,

2 juustokakkua, 1 kermakakku,

lihariisipasteijoita, lohikierteet, lusikkaleipiä ...

Kun minulta alkuvuodesta tiedusteltiin ekan kerran alkuvuodesta, että aionko juhlia, niin vastasin kieltävästi. Kuukausi sitten isäkin vastasi samoin, mutta ykskaks alkoikin juhlien järjestely. 

Lopulta siinä sitten kävi niin, että synttäreitä juhlittiin sukutilalla, veljen luona (en voi sanoa "lapsuudenkodissa", koska sen tilalle on rakennettu uusi ja kaunis talo). Kiitos veljelle perheineen avusta juhlapaikan ja juhlapäivän järjestelyissä -me saimme isän kanssa keskittyä vieraiden kanssa seurusteluun ja päivästä jäi mukavat muistot. Kahdet syntymäpäivät, samat vieraat ja yhdessä paikassa :) 

Kiitos myös kaikille muille juhliin osallistuneille. Kuvia juhlista tulee varmaan blogiin jonain päivänä,