Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ...

"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt ... "

"Kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla ..."

"Hämä-hämä-häkki, kiipes langalle ..." 

Ja paljon muita lastenlauluja raikui, kun me astelimme metsään.

Eli jos joku teistä on ihmetellyt, mihin me katosimme Konstan kanssa 

reilu viikko sitten, kun blogi hiljeni, niin ... 

Konsta lähti hoitoon koirakaverinsa kotiin ja 

minä puolestani läksin hoitamaan ystäväni lapsukaisia, pikkukullanmuruja.

Lapset tuntuivat nauttivan siitä, kun kävimme päivittäin

metsässä ja tutkimme luonnosta löytyviä kivoja juttuja.

Torvijäkälä kiinnosti kovasti. 

Kääpää koputeltiin ja se oli lapsille yllätys, ettei se ollutkaan pehmeä.

Tyttöjen mielestä ravintolaleikki oli parasta metsässä puuhastelua

-kalliolta nimittäin löytyi jonkinlainen grillintekele, jossa he sitten

valmistivat "luonnonmukaista" ruokaa ... 

Hauskaa oli meillä kaikilla, mutta mitä sitten tykkää ritilän 

kuivalle kalliolle vienyt henkilö leikeistämme, 

niin se onkin sitten hänen ongelmansa (ei sen päällä ole kuin sammalta,

heiniä, käpyjä ja puunpalasia ... eli aikalailla palavaa tuotetta)! 

Joukon nuorimmainen yritti olla joskus siskojen apuna, 

mutta enimmäkseen hän keskittyi koiran hoitoon ja se sujuikin mallikkaasti.

Tytöt menivät menojaan, kun me pikkumiehen kanssa ihmettelimme

mm. oravan syömiä kuusenkäpyjä ja hyvin me loppujen lopuksi 

ymmärsimme toisiamme, vaikka minä en tukiviittomia hallitsekaan. 

Aika paljon opin kuitenkin viikon aikana ymmärtämään viittomiakin.

Kun viikon makrokuva-aihe julkaistiin, 

niin tytöt ehdottivat heti alkuun, että otetaan kuva jostakin kukan lehdestä, 

jonka päällä on vesipisaroita

-kuinkas ollakaan, takanahan on erittäin sateinen viikko.

Ruoanlaitossa minulla oli apuna kolme apukokkia, 

joista nuorimmainen oli ahkerin :D

Leipomistakin harjoiteltiin ja vaikkei kääretorttu täysin onnistunutkaan,

niin ihan herkullista "pannukakkua" siitä tuli 

(yksi neiti touhukas ehti laskemaan vettä munien päälle

ja eihän se tietenkään enää vispaantunut kunnolla)

- niin hyvää, että sitä olisi haluttu lisää :)

Parempaa minun mielestäni oli kuitenkin se oikea pannukakku, 

jota olimme edellisenä päivänä tehneet.

Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu

-sen olin jo ehtinyt vissiin unohtamaan, kun niin usein selkäni käänsin ja 

hetken päästä takaani kuului "hups" ... "A laski vettä munien päälle" ... 

"E kaatoi viilin lattialle" ... "N tiputti tuon" ... ja ties mitä muuta. 

Kaikesta kuitenkin selvittiin, olenhan minä kuitenkin kasvattanut

omat kaksi kauhukakaraa aikuisiksi ja olen yhden riiviön mummu.

Välillä leikittiin koulua ja opiskeltiin -yllätys-yllätys- kertotaulua. 

Nyt lapset osaavat ykkösen kertotaulun (vanhin menossa tokaluokalle) :D 

Sadepäiviä riitti, joten ohjelmaa piti keksiä ja pääsin myös pitkästä aikaa 

laulamaan lastenlauluja ja täytyy todeta, että aika hyvin ne sanat muistui mieleen.

Sadesäälle sopivan laulunkin heille opetin ja kun kuralätäkkö tuli

vastaan, niin voinette vain arvata, mitä sitten tapahtui ... 

Keskimmäinen lensi kuperkeikan ja sotku sekä parku melkoinen !

"Jalkojeni alla litisee, jalkojeni alla lotisee.

Jalkojeni alla litisee, jalkojeni alla lotisee. 

Mitä se on? Mitä se on? 

Se on vettä. Se on vettä. 

Aitoa kuravettä"

Saippukuplat oli huippujuttu ... Niitä he jaksoivat puhaltaa!

Tytöt saivat toisinaan onnistumaan oikein isojakin kuplia, 

mutta pikkumiehellä oli välillä pieniä vaikeuksia, mutta 

useimmiten hänkin sai useamman kuplan kerralla ... 

Tästä leikistä oltiin vähän eri mieltä ...

Tai siis, minä olin sen turvallisuudesta!

Sovittiin, että saavat laskea, mutta ei kaatua ja 

jos kaatuvat, niin sitten ei itketä ... -reilua, eikös?

Kynsienlakkausta ... ja minulle pöydän jynssäystä, 

kun ei se paperi jostain syystä suostunut pysymään siinä käden alla.

Onko papereilla nykyään jalat, kun niin nopeasti liikkuvat?

Tabletin ja muumivideon olin valmis heittämään jo ekana iltana pihalle, 

sillä niiden vaikutus oli se, etteivät he yksinkertaisesti kuulleet mitään, mitä sanoin ... 

Aivan kuin olisin ollut kuurojen kanssa,

vaikka viittomia käytettiinkin pikkumiehen kanssa, 

niin joukon huonokuuloisin olin kuitenkin MINÄ :)

Netistä löytyvä lentokonesivu oli huippujuttu ensimmäisen aamun ikävään, 

kun lapset pääsivät heti aamusta katsomaan,

millaista reittiä äidin ja isin kone lentää ...

Viikon sää oli todella vaihteleva. 

Joskus sentään paistoi aurinkokin, mutta kyllä sitä 

saatiin veden lisäksi myös rakeita, räntää ja luntakin.

Aika rankka oli viime viikko ja rankempi taitaa tulla tästä viikosta.

Onneksi sain juhannuksena nukuttua Konstan kanssa.

Omaa kotia käytiin tänään kurkkaamassa ja täytyy sanoa, että 

hermot meinasi mennä, kun näin sen sotkun lattialla, kaapeissa, yms.

ja kun soitin remontin tehneelle urakoitsijalle, 

niin siinä vaiheessa paloi lopulta pinna lopullisesti:

HÄN KEHTASI HUUTAA MINULLE PUHELIMESSA,

"ettei häntä kiinnosta, missä kunnossa minun asuntoni on,

sillä hän on purkamassa jotakin kuormaa!!!!"

Se siitä, kun isännöitsijä meni lupaamaan minulle, 

että pääsen nyt viimein muuttamaan puhtaaseen ja pölyttömään kotiin. 

Eihän tässä auta muu kuin soittaa isännöitsijän tuuraajalle ja kysyä, 

kuka maksaa siivojan, sillä sitä siellä ihan oikeasti tarvitaan.

Eihän se nyt minun tehtävä ole siivota niitä sotkuja, 

kun kyseessä on taloyhtiössä tapahtunut vesivahinko?