Jäätä, lunta, sorsia, vettä ...

eli kuvia tiistai-iltapäivältä, jolloin lähdin kipuja uhmaten kävelemään 

Pikkuveskua ympäri Konstan kanssa.

- Aivan järjetöntä, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Kun pääsimme kotiin, niin olin niin rättipoikki kuin vain voi olla, alaselkä älyttömän kipeä, niskasta puhumattakaan. Ja kun kellahdin peiton alle, niin nukahdin samantien ja kun seuraavan kerran vilkaisin kelloa, niin se oli jo niin paljon, että piti viedä Konsta iltalenkille. 

Siellä minä palelin peiton alla koko yönkin ... eikä tullut mieleenkään mitata lämpöä, 

ennen kuin vasta aamulla. 

Taas on siis pientä lämpöä, kuten usein viime aikoina ...
Mikä sitten lieneekin syynä?