Jäätä, lunta, sorsia, vettä ...

eli kuvia tiistai-iltapäivältä, jolloin lähdin kipuja uhmaten kävelemään 
Pikkuveskua ympäri Konstan kanssa.
- Aivan järjetöntä, näin jälkeenpäin ajateltuna.


Kun pääsimme kotiin, niin olin niin rättipoikki kuin vain voi olla, alaselkä älyttömän kipeä, niskasta puhumattakaan. Ja kun kellahdin peiton alle, niin nukahdin samantien ja kun seuraavan kerran vilkaisin kelloa, niin se oli jo niin paljon, että piti viedä Konsta iltalenkille. 
Siellä minä palelin peiton alla koko yönkin ... eikä tullut mieleenkään mitata lämpöä, 
ennen kuin vasta aamulla. 
Taas on siis pientä lämpöä, kuten usein viime aikoina ...
Mikä sitten lieneekin syynä?


















Kommentit

Marru sanoi…
Kivut ja säryt on inhottavia... ja liiankin tuttuja mulle :/
Ihanat kuvat sulla on lenkiltä mukaan lähtenyt!
Sarppu sanoi…
Ihanat maisemat, nyt on kyllä niin sitkeitä tauteja liikkeellä, ettei lainkaan meinaa mennä ohi, toivotaan pikaista paranemista.
Eeva sanoi…
Kauniita talvikuvia! vaikka soisinkin jo kaiken lumen sulavan pois, kevät saisi jo tulla :)
Harakka sanoi…
Mulla vähän sama juttu, kipu tuntuu...
Mutta upeat kuvat olet onnistunut silti saamaan!
Anu sanoi…
Oi tuo valkoinen sorsa on vielä(kin) tuolla. Näin sen viime vuonna ja olin ihan ihmeissäni mikä yksilö se tämä tämmöinen oikein on :)

Ei ole kivaa sairastella. Toivottavasti paranet pian!!

Suositut tekstit