Kantapään kautta

"Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa,

mummon pienen pirtin lämpimässä.

Mummo kutoo sukkaa hämärässä

sukkaa, jonka lapsenlapsi saa ..."


Niinpä niin.

Mummot neulovat laulunkin mukaan sukkia!

Minulla tosin ei ole kaappikelloa, ei keinutuolia, eikä pirttiäkään ...
Enpä ole mummokaan -ihan vielä!

Mutta koska osaan kuitenkin neuloa,
niin pakkohan minun on oppia neulomaan
edes jonkinlainen kantapää ennen tyttärenpojan syntymää.
Siinäpä nyt sitten pulma suuri ja aikaa harjoitteluun
ei todellakaan viikkotolkulla ...
Harjoittelu alkoi 29.9.2011.

Harjoitus tekee mestarin.
Niin ainakin uskoisin. 

Neuloin, purin, neuloin, purin ... jne.
En ollut tyytyväinen. 

Välillä syyttelin puikkoja, välillä lanka oli mielestäni liian ohutta. 

Missä sitten lieneekin vika, ehkäpä neulojassa! 

Oli miten oli, lopulta sain aikaan jonkinlaisen kantapään ja sukan. 

Voidaan siis sanoa,
"loppu hyvin, kaikki hyvin" ...
sain aikaan pienen sukkaparin!
Sehän tässä oli tavoitteena.

Enhän toki jättänyt harjoittelua niin vähään,
vaan käväisin ostamassa puolta numeroa pienemmät puikot
ja jälleen harjoiteltiin kantapäätä. 

Nyt valmistui toinenkin sukkapari.

Kuulkaapas nyt mummot ...

Nyt olen harjoitellut ja yläpuolella näette lopputuloksen.
Kantapää ei ole ainakaan tuossa sinisessä sukassa täydellinen,
hallitsen kuitenkin jollain lailla tuon sukan neulomisen,
joten ... mahtaisinko nyt päästä mukaan "mummokerhoon"?
-Siis sitten tietysti, kun pikkuprinssi on syntynyt ... eli lähipäivinä.

Muistutan kuitenkin,
en toki aio hankkia keinutuolia, enkä kaappikelloa,
koska en ole vielä niiiiiiin vanha.

Mutta pirtin sijasta isomman ja viihtyisämmän asunnon kylläkin!