Ruoriniemen lenkillä 1

Kaksi vuorokautta olen elänyt ilman Konstaa ... 

Täällä on todella hiljaista, 

ei kuuluu laminaatilla tuttuja laahustavia ääniä, 

ei pientä tuhinaa, aivastelua ... 

Ei muitakaan ääniä, joihin totuin 12 vuoden aikana.

Voin käydä jääkaapilla, eikä kukaan tulee tuijottamaan

silmiini: "mitä unohtui ...".

Eilen aloitin keräämään Konstan tavaroita laatikoihin, 

mutta tänään sain vasta sen homman valmiiksi. 

Koiran vaatteet, pedit, yms on nyt pesty puhtaiksi 

ja ovat nyt kuivumassa. 

Jonakin päivänä ne toimitetaan HurttaHelpin

kautta apua tarvitseville ... 

Eilen seinänaapurini päätti viedä minut iltapäivälenkille. 

En edes muista, milloin olen viimeksi käynyt niin pitkällä 

lenkillä ilman koiraa ... 

Kyllä se kieltämättä tuntui oudolta, sillä kävelimme normaalivauhtia.

Sitäkään en muista, mistä lähtien me Konstan kanssa alettiin 

kävellä lenkkejä hitaammin ... 

Ne vaan muuttuivat hitaammiksi viikko viikolta. 

Kamera keikkui tietysti mukana, mitenkäs muuten.

Valkoposkihanhet olivat peseytymässä ...

Yhtäkkiä kuului ihmeellinen rääkäisy ... 

Hoksasimme, että poikanen vaati äiskältä ruokaa ... 

Eikä muuten sitten saanut mitään :)

Nämä kaksi kaveria oli hyvin hiljaisia.

Voi, mikä vikkelä ihanuus :)

Tämän lenkin jälkeen lähdin lähes heti seuraamaan 

airedalenterrieri Ilon pennun koirakoulua 

-ohjelmaa riitti, kiitos ihanien ystävien!

Toinen yö ilman Konstaa meni huomattavasti paremmin 

kuin ensimmäinen ....

Seuraava postaus onkin sitten tämän 

Ruoriniemen reissun kukkakuvista.