Niin kaunis on maa

Eilen kuvattuja kuvia sieltä, missä Konsta nyt lepää <3

Tuo kallio näytti lapsen silmissä NIIN ISOLTA,

mutta kyllä se aika pieneltä näyttää näin aikuisena.

Sillä kalliolla on istuttu lukuisia kertoja, leikitty sekä myös

laulettu, mm. "Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani ..."

Illalla kotimaisemissa oli puolestaan näin kaunis auringonlasku.

Joutsenperhe yllätti meidät ja lähti uimaan suoraan kohti meitä.

Aivan kuin niillä olisi ollut meille jotain kerrottavaa.

Siinä ne uiskentelivat ympärillämme ja me ihmettelimme, 

miten ne uskalsivat tulla, koska laiturilla oli 2 naista ja 2 terrieriä

suremassa Konstan poismenoa ... 

Jos olisimme istuneet laiturilla, niin olisin ymmärtänyt 

lintujen rohkeuden, mutta kun me seisoimme ja 

liikuimme koko ajan.

Eilisen jälkeen minulle vahvistui, 

että koira todellakin osaa surra.  

Niin Ilo kuin Onnikin oli kumpikin 

niin surkeana, etten ole koskaan nähnyt.

Miten ne osasivatkin uida noin suorassa ?

Tähän mennessä olen nähnyt tämän lintuperheen useita kertoja 

ja jokainen esiintyminen on ollut yhtä "sekasortoa" ... 

Jokainen poikasista on aiemmin uinut eri suuntiin, 

lintuvanhemmat ovat saaneet komennella.