Koti on niin tyhjä ja yksinäinen
"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua, mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."
Lepää rauhassa
Konsta-Rakas.
Sinä, pieni Suuri koira,
elämäni Rakkaus.
Siellä, missä sinä nyt olet,
siellä sinun on hyvä olla.
Pääsit Aksun viereen,
minun lapsuusaikojen maisemiin,
jossa aikanaan Retu-koiran kanssa juoksentelin.
Kommentit
Nyt mietin, miten blogini jatkuu ... Jatkanko uudella bloginimellä vai täysin uudella blogilla?
Sitä on tottunut seuraamaan sen juttuja täällä sun blogissasi..
Otan osaa sun suruusi, tiedän, että se koskettaa todella paljon ja ikävä on tosi iso!
Mulla on Ottoa vieläkin niin kova ikävä, vaikka siittä on jo aikaa paljon.
Iso voimahali sulle!