"Voi herranjestas, minkälainen lapsi ... "

Me ollaan laulettu mummun kullanmurun kanssa

Vaahteranmäen Eemeli-laulua, tosin ihan omilla sanoilla :D

Eilen kullanmuru yritti saada sataman "sekaisin" :D :D 

Äiskä laitettiin elokuviin ja me kolme lähdettiin 

päiväunien jälkeen satamaan ulkoilemaan.

Aurinko paistoi ... Aamulla oli ollut hirveä sade!

Pojat istuivat -yllätys-yllätys- paikoillaan hetken aikaa 

katselemassa laivoja ja söivät eväitä.

Onneksi köydet ovat sen verran vahvasti kiinni, 

ettei tuo napero saa niitä irti :)

Voisi tulla kaaos, jos laivat pääsisivät irti.

Eväät maistui hyvin.

Nyt oli istuttu liian pitkään paikoillaan laiturilla sekä 

rattaissa, joten oli pakko mennä sataman puistoon 

rauhoittumaan .... 

Tai siis, niin minä kuvittelin, mutta ... 

voi sitä huutoa ja juoksua, miksi se touhu muuttui, 

kun löytyi toinen lähes samanikäinen poika.

Mitä tästä kiipeilystä seurasi,  niin täytyy sanoa, että mummu oli 

ensalkuun hiukan kauhuissaan, miten pulma saataisiin kunnialla

ratkaistuksi ... 

Niin ... kullanmuru kiipesi ylös ja korkealle ja 

vasta sen jälkeen aloimme miettimään, miten sieltä ihan oikeesti 

tultaisiin alas ... 

Pikku mies nimittäin oli sitä mieltä, että se tapahtuisi näin ... 

ja hän hyppäisi mummun syliin ...

Mutta eihän se nyt onnistu, kun mummulla on se whiplash-vamma, 

kivut ja kaikki muut kolarin jälkeiset ongelmat!

Konsta makasi rauhallisena rattaissa.

Mitä mahtoi koira miettiä meitä katsoessaan?

Pulma ratkesi, mutta pieni keskustelu piti ensin käydä, 

jotta ei tulisi haavereita :D

Toisella kerralla poika tulikin alas jo "oikein päin", 

tosin apuna siinä vielä piti olla.

Mitäs pojat keksivät, kun rattaista löytyi saippuakuplapullot?

Voi sitä riemua ja kikatusta!

Mutta mitäs sitten tapahtui?

Kumpikin läksi juoksemaan täysin KUUROINA ympäri 

kahvilan terassia ... 

On se kumma, kun kaikki taas unohtui! 

Aivan kuin ympärillä ei olisi ollut mitään muuta kuin he kaksi.

"Kaikki naperomme metkut historiaan jäävät,

niistä silmät pyöreinä vielä puhutaan..."

Näin siinä tosiaan käy, kun mummu bloggaa ... 

Konsta pysyi rauhallisena koko satamareissun ajan ja 

kun hänet laitettiin rattaisiin "lepäämään", niin 

siellä pysyi kiltisti ;D

Taivas muuttui tummaakin tummemmaksi, joten 

pojat rattaisiin ja vauhdilla kotia kohti.

Kun päästiin sisälle, niin heti kohta alkoi satamaan.

Iltalenkillä oltiin Konstan kanssa kahdestaan 

ihailemassa kaunista auringonlaskua.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua :)