Muistoja ihmisten sydämissä

Eilen oli jälleen valokuvauskurssi-ilta.

Aluksi katsoimme "Harha"-kotitehtävän kuvat ja kuulimme arvostelut. 

Sitten lähdimme kuvaamaan ekaa kertaa porukalla.

Kuvauspaikka ei tullut meille yllätyksenä,

se oli jo kerrottu viikko sitten: 

Mustankallion hautausmaa. 

Täytyy heti alkuun todeta, että kuvauspaikkana hautausmaa on sellainen, 

etten ihan heti olisi sinne yksin lähtenyt kuvaamaan. 

Olen toki kuvannut hautausmailla ennenkin, 

mutta vain sukulaisten hautakiviä ja hautajaisissa.

Nyt meidän piti rohkeasti tarttua kameraan. 

Kyllähän se aluksi tuntui oudolta kuvata minulle tuntemattoman

henkilön hautaa, mutta kuten tapani on, 

niin kuvasin jälleen lähinnä YKSITYISKOHTIA,

jotka PYSÄYTTIVÄT ja jos kuvaan tuli henkilötietoja, 

niin yritin niitä sitten poistella kuvankäsittelyllä 

(joka ei oo mun juttu).

Kuvausreissun jälkeen tuumasin jo lähteväni toistekin

hautausmaita kiertelemään ... ja hiljentymään

- sitä tuli todellakin seisottua muutamilla haudoilla pidempään.

Erityisesti minulle suositeltiin Radiomäen vanhaa hautausmaata.

Tuota kappelin seinässä olevaa ristiä kuvatessani 

huomasin ohitse viilettävän kuntoilijan, 

joka mulkaisi minua hyvin paheksuvasti ... vai kuvittelikohan hän, 

että olisimme kuvanneet seuraavaksi häntä.

- Ei pelkoa, minä en kuvaa tiukoissa trikoissa juoksentelevia hupakoita ;)

Pitihän minun ottaa kappelista kuva, mutta ... enhän minä 

arvannut, minkä reaktion se saisi aikaan tuossa miehessä, 

jolla taisi olla silmät selässäkin ... 

- hän nimittäin teki varmasti nopeusennätyksen kävelyssä. 

Aivan kuin olisi säikähtänyt ja säntäsi pois-pois-pois 

"minua kuvataan"...

- no, poishan hän oli sieltä lähdössäkin ja eipä tuosta ihmistä tunnista.

Enkelit pysäyttivät. Erityisesti tuo kangasnukke, joka nojasi 

kylmään hautakiveen ...

Modernia sekä vanhaa. 

Kuvissa saattaa näkyä "outoja" läiskiä, kun yritin saada 

henkilötiedot pois kuvista -mutta ethän välitä niistä jäljistä!

Erilaisia kynttiläjuttuja.

Yksinäinen lintu.

Tämä pysäytti. Seisoin haudan vierellä pitkään.

Paikalla oli valkoinen risti, joten en tiedä,

minkä ikäinen poika siellä pehmokoiran alla nukkui.

Haudalla oli myös monta muuta lelua ...

 

Ilmeisesti tässä kohdassa lepää kalamies.

Surun murtama enkeli,

Myös tässä kohtaa tuli pysähdyttyä vähän pidemmäksi aikaa.