ROOPE -kertomus kanin hännästä

Tämä ihana kirja lapsuudestani löytyi 

tänään kirjakaappia tyhjentäessäni.

Se on muisto omasta lapsuudestani ja kuten

näkyy, niin kovasti luettu onkin ...

"Kaninpoikanen Roope oli kovin onneton. Harvoin hän yleensä oli onneton, eikä kaninpoikanen koskaan ole onneton pitkää aikaa yhteen menoon. Viime aikoina hän kuitenkin oli tullut yhä tyytymättömämmäksi häntäänsä ja tänään hän oli tullut siihen tulokseen, ettei jaksaisi sietää häntää enää hetkeäkään.

Jos hän venytti kaulaansa mahdollisimman pitkäksi ja käänsi päätäään niin kauas taaksepäin kuin voi, hän saattoi nipin napin nähdä vilauksen hännästään. Eikä häntä ollut paljon minkään mittainen .... vaivainen pumpulituppo."

Näin alkaa tarina kaniininpoikasesta ....

Roope haaveili hienosta, isosta hännästä ...

sellaisesta kuin muillakin eläimillä.

Muut eläimet voivat tehdä hännällään jotakin, 

ilmaista niillä tunteitaan "kuinka hyödyllisiä ne onkaan" ... 

Roope ei voinut kuin istua oman häntänsä päällä.

Pienen ukon avulla Roope sai erilaisia häntiä, mutta ... 

mitä kaikkea hän joutuikaan kokemaan.