keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

MakroTex haaste viikko 94

Viikon aiheena 

KELLO





Kovia kokenut kelloni
(kellotaulu on sen verran pieni, ettei noita naarmuja edes erota silmällä).
Yo-lahja vanhemmiltani vuosia, vuosia sitten ... 


 Lisää kelloja täällä 

16 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Yo-lahja on säilynyt

Liplatus kirjoitti...

Kaunis koristekello on ruusuinen.

Tunnearvollinen kullalla silattu kello.

Ritva kirjoitti...

Minulla oli joskus samanlainen mutta hävinyt matkanvarrella.

Kuvittelija kirjoitti...

Ruusuisen kellon aika, onko se ruusuista?
Lahjakelloihin liittyy moniaita tarinoita.

laiskuri kirjoitti...

Ylempi on aikas romanttinen...

Ja tuollaisen Leijonan aikanaan otettiin vaimollekin.

Sirpa kirjoitti...

Kaunis seinäkello ja ihmeen hyvinhän on rannekellosi säilynyt.

arleena kirjoitti...

Pienet naarmut tosiaan eivät näy. Muistorikas kello on kullan arvoinen.

Matkatar kirjoitti...

Minäkin sain kauan sitten samantyyppisen rannekellon lahjaksi, mutta se hävisi hiihtoreissulla. Se harmitti, ja sitä etsittiinkin pitkään, mutta ei löytynyt...

BLOGitse kirjoitti...

Herkkää ja niin naisellista...
(jos vertaa omaan fossiiliini)

kosotäti kirjoitti...

Tuo kukkakello on kaunis.

Harakka kirjoitti...

Tuo ruusukello on sitten kaunis!
Ja myös rannekellosikin, sillä on tunnearvoakin paljon.

TelluT kirjoitti...

Ruusukello on ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiini, ts. ostettu jo ennen kuin edes tiesin, mihin olen muuttamassa...

Ame kirjoitti...

Ihanan herkkiä ja naisellisia kuvia :D

Ari kirjoitti...

Ruusukello

Anu kirjoitti...

Kauniita kelloja molemmat :)

Saga kirjoitti...

Ihan ruusukello. Itselläkin on tallessa kello jonka sain kun täytin 7, eli ikää on siis melkein 48 vuotta kellollani ja edelleen pelittää, kunhan muistaa vetää vetoa. Hihna tosin on vaihtunut jo aikapäiviä sitten monen mutkan kautta itse virkattuun, mutta muuten kello "elää" ja ovi hyvin.... ;O)