keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Niin kaunis on maa


Eilen kuvattuja kuvia sieltä, missä Konsta nyt lepää <3


Tuo kallio näytti lapsen silmissä NIIN ISOLTA,
mutta kyllä se aika pieneltä näyttää näin aikuisena.
Sillä kalliolla on istuttu lukuisia kertoja, leikitty sekä myös
laulettu, mm. "Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani ..."



Illalla kotimaisemissa oli puolestaan näin kaunis auringonlasku.


Joutsenperhe yllätti meidät ja lähti uimaan suoraan kohti meitä.


Aivan kuin niillä olisi ollut meille jotain kerrottavaa.


Siinä ne uiskentelivat ympärillämme ja me ihmettelimme, 
miten ne uskalsivat tulla, koska laiturilla oli 2 naista ja 2 terrieriä
suremassa Konstan poismenoa ... 
Jos olisimme istuneet laiturilla, niin olisin ymmärtänyt 
lintujen rohkeuden, mutta kun me seisoimme ja 
liikuimme koko ajan.
Eilisen jälkeen minulle vahvistui, 
että koira todellakin osaa surra.  
Niin Ilo kuin Onnikin oli kumpikin 
niin surkeana, etten ole koskaan nähnyt.







Miten ne osasivatkin uida noin suorassa ?
Tähän mennessä olen nähnyt tämän lintuperheen useita kertoja 
ja jokainen esiintyminen on ollut yhtä "sekasortoa" ... 
Jokainen poikasista on aiemmin uinut eri suuntiin, 
lintuvanhemmat ovat saaneet komennella.



2 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Upeat kuvat niin joutsenista kuin iltaruskosta.

kosotäti kirjoitti...

Kyllä koirat suree, muistan mei entisistä koirista sen, kun toinen lähti, niin toinen ei edes syönyt ja oli apaattinen, muutaman päivän sitä kesti.
kenties nuo joutsenetkin tuli sinua lohduttamaan, olettehan niitä Konstan kanssa usein nähneet.
Voimaa tähän päivää.