tiistai 23. elokuuta 2016

Söpöysvaroitus :)


Tässä hän nyt on: 
NEELA <3
Ikää noin 9 kuukautta.
Koiratyttö, joka ilahdutti minua noin 2,5 viikon ajan. 
Koiratyttö, joka saa hymyn vastaan kävelevien ihmisten huulille. 
Koiratyttö, joka lumoaa erityisesti miehet, jotka eivät "mukamas tykkää" koirista ;)
-No oikeesti, hänestä tykkää kaikki!
Koiratyttö, joka piristää kaikkien päivän ja jonka kanssa voi mennä lähes mihin vaan.
Me käytiin Historic-rallissa, Verlan keskiaikatapahtumassa, Enonsaaren retkellä (laiva)
 ja voin sanoa, että kivaa oli ja hyvin meni. Tutustuttiin valkoposkihanhiin, 
Enonsaaren vuohiin sekä kanoihin ... Eipä siis turhista säikähtänyt, ei ollut moksiskaan ;) 
Yksinkertaisesti sanottuna: HELPPO TAPAUS.

PIENI, SUURI koira ;) Ja erityisesti Suuri omasta mielestään.


Meillä ei ollut juurikaan mitään ongelmia, kun päästiin alun,
parin päivän "minä en syö mitään"-kiukuttelusta.
Neelasta tuli sisäsiisti, opimme ohittamaan muut koirat "rähisemättä" 
ja muutenkin hän käyttäytyi suht mallikkaasti
-silleen prinsessamaisesti (sellainen tämä "taskurotta").
Mutta ... kotona hän on ottanut -kuulemma- kapinointivaihteen päälle :( 
Pitääkö ottaa hänet jälleen pieneen koulutukseen, josko oppi menisi paremmin perille?
Vai kävikö niin, etten unohtanut kertoa, että näitä taitoja pitää pitää yllä myös kotona?

Chihuilla on kuulemma näitä "merkkausongelmia".
Voin kuitenkin todeta, että kun tein Neelan lähdettyä suursiivouksen, 
niin täältä ei moisia merkkejä löytynyt ainuttakaan -ainoastaan pienen pieniä karvoja
ja sitä ihmettelenkin, miten noin pienestä koirasta voi lähteä sitä karvaa niin hurjasti!
-No mutta ... kenellepä ne lapset kiukuttelisi kuin omille vanhemmilleen
ja perheenjäsenilleen ne koiratkin mieltään osoittavat.
Kylässähän ne ovat ihmislapsetkin suht kiltisti -yleensä.


Neela on kyllä kaunein chihu, jonka minä tiedän :)
Nämä meidän rannan chihut ovat sellaisia räksyttäjiä, että en yhtään ihmettele,
kun jotkut olivat tästä hoitojaksosta kuultuaan sitä mieltä, 
etteivät aivan uskoneet minun ottavan chihun hoitoon. 
YLLÄTYS: hän ei räksyttänyt :)
Ainoastaan pientä ulinaa (joka ei kuulunut edes rappukäytävään -sanovat naapurit), 
jos kävin kaupassa ja siellähän ei onneksi tarvi asioida usein.



Voi noita silmiä!



Teimme kaksi kuvausta ja nämä ovat siltä ekalta kerralta.

Neela oli sitä mieltä, että kesken kuvausten voi vähän uinaillakin.


Paljon terkkuja ja rapsutuksia Rakkaalle ;)
Täällä tuntuu muillakin olevan -ainakin vähän- ikävä 
(näin olen ollut aistivinani, kun Sinua jo toivotaan tänne).


maanantai 22. elokuuta 2016

Maalaismaisemissa lauantaina iltapäivällä



Koiranäyttelyn jälkeen piipahdimme ystiksen mökillä ja matkan varrella tuli 
taas nähtyä, vaikka mitä ... 
Polkupyöräilijöitäkin riitti, sillä siellä oli joku kilpailu ... 

¨¨

Pinkkejä paaleja.


Sinivalkoista ... eli kännykkä räpsyi, kun kuvasin pilviä matkan aikana.





Mökillä kävimme grillaamassa ja hyvä niin, sillä kotiinpäästyäni olin niin väsy, 
etten jaksanut ajatella edes ruoanlaittamista.
Päätäkin särki (johtuikohan kesän ekasta kunnon ukonilmasta) ja niinhän siinä kävi, 
että kun kellahdin sohvalle, niin nukuin siinä useita tunteja. 


Kultapallot tuovat aina mieleen lapsuudenkodin ja mummon kukkapenkit.


Valkoiset kuulaat taas kuuluivat toisen mummoni puutarhaan ... 
Heillä oli muuten myös tosi herkullisia kaneliomenoita.

Kiitos ystikselle ompuista :) Nyt on taas leivottu jotakin hyvää ... 



Kotimatkan räpsyjä ... ja maalaismaisemaa :)
Tuttuja seutuja lapsuudesta.




Tunnelmia Kouvolan koiranäyttelystä


Kouvolan koiranäyttelyn viimeinen postaus. 
Tässä näyttelyssä keskityin vain airiksiin ja yhteen berninpaimenkoiraan, 
joten näitä muita koirakuvia on erittäin vähän.

Koirakuvien ystäviä voin lohduttaa sillä, että postaus hoitokoirastani Neelasta 
on vielä tekemättä ja siinä se vasta onkin SULOISUUS, IHANUUS tai 
millä nimellä tuota herttaista chihua kutsuisikaan <3

Chihuja kävin katsomassa Kouvolan näyttelyssäkin, MUTTA ... 
yhtään niin kaunista koiraa en siellä nähnyt kuin mitä Neela on. 
Ystis saa todella olla onnellinen tuosta pikkuisesta perheenjäsenestään ja jäänkin 
odottamaan, miten tuo koira tulee pärjäämään näyttelyissä.


Selkeästi huono aamu :) :D :D 
Yksi näistä päätti kävellä eri suuntaankin kuin muut ... 
Kyllä oli kiva seurata, mutta toisaalta tuo heidän emäntänsä säälitti, sillä kolme isoa koiraa
ja vielä kaikki kantamukset mukana ... Ei varmasti ollut helppoa ;)


Kyllä on näillä koirilla kokoeroa ;)


Kiinanharjakoirissa oli kivan näköisiä yksilöitä ;)




sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kouvolan koiranäyttely 20.8.2016, berninpaimenkoira


Aika hyvinhän nämä kuvat lopulta onnistuivat, vaikka kuvattava olikin 
päättänyt olla hieman hankala ja yritti katsella jonnekin aivan muualle kuin kameraan.






Tämä tassu se oli vasta hieno :)
Kuvassa ei näy niin kivasti kuin tuolla ulkona auringonpaisteessa, 
mutta väri oli aivan kullanruskea.

lauantai 20. elokuuta 2016

Kouvolan koiranäyttely 20.8.2016, airedalenterrierit


Tänään oltiin Kouvolan raviradalla koiranäyttelyssä ja arvannette jo varmaan, 
mitä rotua siellä oltiin jälleen kuvaamassa: airedalenterrierit :D
Tällä kertaa joudun ikäväkseni toteamaan, että veteraanipoika Arska ei ollut 
näyttelyssä mukana, vaan hänellä oli aivan muuta puuhasteltavaa ... 
Nyt siis kuvasin muita airiksia ja päätin tehdä hieman toisenlaisen airispostauksen.



Voi harmitus, että näissä kuvissa kaunokainen näyttää vihreältä :(
Kamerassa kuvat näyttivät ihan kivoilta, mutta läppärin näytöllä totuus paljastui.
Vihreä aurinkovarjo - joissakin kuvissa "vastavaloon kuvaus" - alaviistosta ... 
eli kuvakulmakin eri kuin yleensä. Mikä sitten lienee syynä?





Tästä kuvasta tykkään henkilökohtaisesti eniten :) 






Tämä on toinen suosikkini :)
Harvinaista, että sanon tykkääväni omista kuvistani ... 
Enhän juuri koskaan ole niihin täysin tyytyväinen.



Jotakin tuolla radalla oli sellaista, mikä koiria kiinnosti :)  


  

Onnea :)