torstai 2. tammikuuta 2014

Konsta-poika sairastaa, häntä hellikäämme ...


Kello oli jonkin verran vaille puolen yön, kun keittiöstä alkoi viimeinkin kuulua ääni, jota olen koko illan odottanut. Ääni, joka on merkki siitä, että Konsta alkaa olla jo paremmassa kunnossa tai sanotaan, että hän "alkaa olla hereillä".
Konsta meni keittiötä kohti vielä vähän hoiperrellen, mutta tärkeintä oli, että hän meni kuitenkin aivan omilla jaloillaan ja alkoi hetikohta syömään. Välillä tosin kuului ääniä, että jalat luistivat laminaatilla, mutta tällä kertaa en huolestunut, vaan annoin pojan ruokailla rauhassa... pääasia, että hän söi sentään jotakin ja pysyi kuitenkin pystyssä.
Tässä on viimeisen viikon ajan nimittäin seurattu koiran liikkeitä aivan liiankin tiuhaan ja erityisesti kaikki liukastumiset ja ontumiset pistetty merkille ... Ja arvatkaapa vaan, millaisen tenttauksen pidin ystävälle, kun saapuivat mökkireissulta uudenvuodenpäivän iltapäivällä takaisin (ontuiko Konsta, pettikö jalka ja monta muuta kysymystä perään ... ja nyt ihan nolottaa jälkeenpäin) :)

Tänään Konsta taas tapansa mukaan jätti aamuruoan väliin. Tavallaan se saattoi olla hyväkin juttu, ettei tullut pahoinvointia. Kävimme nimittäin eläinlääkärillä ja Konstaa rauhoiteltiin rtg-tutkimuksen ajaksi.
Mielestäni on väärin sanoa, että eläin rauhoitetaan tutkimuksen ajaksi. Minusta sitä voisi kyllä kutsua nukuttamiseksi. Ainakin minun kokemukseni Konstan operaatioista ovat olleet sellaiset, vai onko koirani vaan "parempiuninen kuin muut"? -No, oli miten oli, niin Konsta "rauhoitettiin" puoli kolmen maissa iltapäivällä ja nyt puolilta öin  hän vasta käveli ekan kerran itse ulos, parikymmentä metriä ulkona ja takaisin sisälle - se oli paljon siihen verrattuna, että olen illan aikana kantanut "puolihorroksessa olevan" koiran ulos kaksi kertaa pissalle ;)  Lienenkö ylihuolehtivainen, mutta jos koira ei osaa itse pyytää ulos, niin minähän silloin kannan, jos tällä on kaikkien muiden vaivojen lisäksi todettu eturauhastulehdus.

Tämä ei suinkaan ole Konstan ensimmäinen, vaan jo neljäs tulehdus ja jokaikinen kerta Konstaa on ulkoilutettu alkuvaiheessa pari kertaa useammin kuin normaalisti. En muista, mistä moinen tapa on jäänyt,  sanottiinko ensimmäisellä kerralla, että poikakoiran pitää päästä silloin useammin pissalle ...
Ehkä se on ihan viisasta jo ihan senkin takia, että varmasti pojalla on kipua (vaikkei sitä ilmaisekaan) ja kun emme saaneet sitä lääkettäkään tänään.
Hän sai kyllä eturauhastulehdukseen lääkityksen, mutta kun ...  se lääke oli loppu eläinlääkäriasemalta sekä apteekista ja saamme sitä vasta huomenna. Onneksi kipulääkityskuuri sentään pystyttiin aloittamaan heti. Sitä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miten minun kohdalle voi sattua aina näin huono tuuri? Miten minulle/Konstalle määrätyt lääkkeet voivat olla aina loppu
kyseisestä apteekista, jossa nyt menin käymään ... Mun kohdalla jo toinen kerta puolen vuoden sisällä, kun myytiin ei-oota ja tämä oli itseasiassa myös vasta toinen kerta, kun asioin siinä apteekissa reseptiasiakkaana.

Tällä kertaa vielä sattui niin, että sain Konstalle vain puolet määrätyistä kipulääkkeistäkin  -kun niitäkään ei ollut kuin yksi purkki ;) Eli maksoin kolme purkkia lääkkeitä ja kotiin tulin yhden purkin kanssa ... OLISIKOHAN JO PALAUTTEEN ANTAMINEN AIHEELLISTA?
Arvaatte varmaan, etten tule asioimaan ihan heti tuossa apteekissa, jos ei ole ihan pakko ;)



Mutta mikäs tätä uneliaan näköistä kaveria sitten ihan oikeesti vaivaa?
Sehän teitä varmaan jo kiinnostaa ja minä senkun vaan jaarittelen niitänäitä :)

Ensin tutkittiin ja Konstalle kerrottiin sen olevan "aamujumppaa". 
Kummallista aamujumppaa se olikin, 
kun hetken päästä oltiinkin jo untenmailla ja lattialla. 
Konstan ilme ei juurikaan värähtänyt koko tutkimuksen (siis aamujumpan) aikana. Sanoisinkin, että hän oli oikea VIILIPYTTY ja siellä oli sellainen "väännä vaikka se jalka poikki, niin minä en valita"-meininki. 
Mutta sellainenhan Konsta oikeesti on! Turhasta ei valiteta. 
Ainoastaan yhden kerran totesin lääkärille, että Konsta antoi sellaisen merkin ilmeellään, että "nyt sattui". 
On se ihmeellinen taito olla paikallaan aivan hiljaa, päästämättä ääntäkään jos sattuu ...  Niin no, Konstahan on TERRIERI. 
Kun tässä palaan muisteluissa aikaan syyskuun 13. vuonna 2011 ja raateluun, niin eipä Konsta silloinkaan valittanut, ei päästänyt mitään ääntä, vaikka se peto teki niin rumaa jälkeä, että hengenlähtö oli lähellä.

Koska tutkimuksessa ei löytynyt mitään tiettyä kohtaa, mikä selittäisi Konstan vasemman jalan kynsiongelman, "silloin-tällöin" ontumisen, jalan pettämisen, jalan jäykkyyden lepotilassa, yms ihmeelliset oireet, niin lääkäri ehdotti röntgenkuvausta. Se oli minulle itsestään selvä juttu, että se tehtäisiin ja jos sitä ei olisi ehdotettu, niin olisin sen vaatinut tehtäväksi -- siitäkin huolimatta, että se vaatisi sen rauhoittamisen / nukuttamisen, josta minulle oli jäänyt pieni pelkotila edellisestä kertaa, kun Konsta tosiaan heräsi vasta 12 tunnin päästä... 

Kuvat otettiin ja hyvä niin :) Tärkeintähän on, että nyt tiedetään, mitä hoidetaan. Vaikkei ne diagnoosit mitkään kivat olleet, enkä ollut tällaiseen varautunut, niin eiköhän me tästä päivä kerrallan selvitä ja apua varmaan löytyy kaikenlaista -ja läheltäkin. Nyt meitä on sitten kaksi kipupotilasta. 
Konstan kipuja hoidetaan nyt kipulääkkein ja kipeässä jalassa suositellaan pidettäväksi tossua ... No, sehän ei meillä tule olemaan ongelma, kun Konsta on jo tottunut "tossuttelija". Kärsivällisyyttä siinä vaan vähän tarvitaan lenkeille lähtiessä, kun niitä jalkaan laitetaan ... 

Ensimmäisessä rtg-kuvassa oli etutassut rinnakkain ja huomasin heti, että vasemman tassun rannenivelen kohdalla oli jotain outoa. Se oli kuulemma nivelnestettä, joka saattaa olla merkki nivelrikosta, mutta .. se saattaa olla myös jotain muutakin, koska muita nivelrikkomuutoksia ei havaittu. 

Rinta-lannerangan vaihtumiskohdan- sekä kaularangan kuvista sitten löytyi spondyloosimuutoksia, joihin en ollut varautunut (kaularangassa alkava muutos, joka saattaa aiheuttaa kipuja). En kuitenkaan säikähtänyt kuulemaani, sillä olihan Konstalla jo ennestään samanlaisia muutoksia takapäässä ja sen löydöksen 9/2011 jälkeen on eletty aivan normaalia koiranelämää tähän asti. Silloin alkuun oli jäykkyyttä takapäässä, mutta se johtui silloin todennäköisesti enemmänkin sen raatelun tuomista vammoista ja tuolloin käytimme Fullolife Joint Care-nivelöljyä. Nyt ajattelin, josko ostaisin taas sitä pullon ja kokeilisin sen vaikutusta. 

Kyllähän tuossa kaikessa on nyt sulateltavaa ja ei voi sanoa, että meidän vuosi 2014 olisi alkanut hyvin. 
Mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään ... 
Josko nyt kävisin minäkin nukkumaan, kun Konsta alkaa viimeinkin olla oma itsensä ja uskallan minäkin silmäni sulkea ja lopettaa herran touhujen seuraamisen. Konstalla vaan tuntuu olevan koko ajan nälkä ;) Hän on sitä mieltä, että nyt maistellaan ja testataan eri Hubert-makupaloja ... 

Tässä onkin nyt vierähtänyt huomattavasti yli puolen yön, kun saan tämän postauksen viimeinkin valmiiksi. 
Kiitos vaan bloggerin temppuilun, ei vaan ole toiminut kunnolla, välillä ei tallenna ja välillä herjaa jotain muuta. Onko teillä muilla ollut ongelmia?


9 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Hyvä että edes jotain selvisi. Epätietoisuus on pahinta. Voimia teille molemmille ja hyviä päiviä eteenpäin!

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Tsemppiä ja toipumista Konstalle!

Marru kirjoitti...

Toipumista ja parempia hetkiä Konstalle ♥
No, tällä hetkellä bloggeri näyttäis täällä toimivan... (ei uskalla paljon kehuskella). Mutta on niitäkin hetkiä ollut, kun kaikki tökkii.

kosotäti kirjoitti...

Voi Konstaa, Jaksamisia siulle Konstan hoitamiseen ja helliä rapsutuksia täältäkin.
Usein koirien vaivan löytäminen on kuin salapoliisi työtä.
Tiesitkö että vahva B-vitamiini kuuri helpottaa nivelrikkosen koiran elämää, meillä aikoinaan toinen hoffi sai vitamiini kuureja ja selvästi niiden aikana olo helpottui.

Anu kirjoitti...

voi miten kurjaa :(
paljon voimia molemmille <3

Ansku kirjoitti...

Voi, toivottavasti Konsta paranee pian!♥

Rentukka kirjoitti...

Ikävä kuulla että Konsta on ollut huonona eikä lääkkeitä saa, kun tarvisi. Rapsutuksia ja paranemista!

elina kirjoitti...

Voi Konstaa. Alma lähettää nuskutuksen ja minä rapsutuksen. Toivottavasti olo paranee ja Konsta voi elää kivuitta.

TelluT kirjoitti...

Konsta kiittää <3

Nyt on kaikki lääkkeet saapuneet ja Konstalla aloitettu lääkitys. Ruokahalu on nyt hyvä ja vesikin maistuu ...
Ollaan lenkkeilty ja kaverin luona kylässäkin vierailtu, joten jatkamme normaalia elämää ...