Pitkästä aikaa

Heipä hei, pitkästä aikaa! Vieläköhän seuraajistani joku olisi jäljellä tauon jälkeen ... Sen verran olen tilastoja tutkiskellut, että jotain elämää tässä blogissa vielä on jäljellä, vaikka kirjoittaja potenutkin jonkinlaista blogiväsymystä kaiken muun ohella. 

Viimeisten viikkojen ajan olen puuhastellut uuden blogin parissa, jonka aloittaminen tuli minulle ykskaks yllättäen. Nyt kun olen "intoa täynnä", niin ajattelin tulla tännekin ilmoittelemaan itsestäni -ehkä nyt viimeinkin olisi aika herätellä tämäkin blogi toimimaan. Kuinkahan monta kertaa olen näin jo luvannut? 

Aina silloin tällöin olen blogini muistanut ja olen jopa ottanut varta varten joskus valokuviakin, mutta sitten en vain ole jaksanut tehdä postausta. Tänne ei vaan ole tullut nyt yksinkertaisesti kirjoitettua aikoihin mitään, koska olen ollut todella väsynyt ainaisiin kipuihin ja tähän maailman tämän hetkiseen tilanteeseen. Ja ei sen puoleen, enpä ole edes kuvannut aikoihin uusia luontokuviakaan, koska en ole pystynyt kuukausiin paljonkaan liikkumaan. Myös instassa julkaisu on ollut pitkään lähes nollissa. Jos olen sattunut julkaisemaan joitakin kuvia siellä -siis lue: viikkojen viiveellä- niin sitten tulee piikittelyä "sinähän olet aina kuvaamassa, älä valita". Se siitä ilosta sitten, jota olin kokenut kuvaa katsellessa ja jakaessani ... 

Oikeesti, tarvitsenko blogia tai instaa varten ns. tuoreita valokuvia? 

Tapahtumakuvat ovat taas asia erikseen.

Onko sillä oikeasti väliä, milloin joku kukka- tai maisemakuva on esimerkiksi kuvattu? 

Minulla on useita ulkoisia kovalevyjä täynnä valokuvia, joita ei ole koskaan julkaistu. Olen nyt vuoden verran käynyt vuosien varrella kuvaamiani valokuvia läpi ja täytyy todeta, että olen löytänyt todella paljon kivoja julkaisemattomia kuvia. Ehkäpä alankin syksyn aikana julkaisemaan niitä taas täällä blogissa. Ehkä nuo valokuvani tuottavat jollekin iloa ja tuovat piristystä päivään. 

Jos minua ei huvita kirjoittaa mitään, niin sitten vain julkaisen kuvia -niinhän tein pitkään jäätyäni koirattomaksi. Ei niitä kuvia kuitenkaan kukaan ulkoisilta kovalevyiltä pääse katsomaan ja eihän se ole koskaan ollut valokuvausharrastukseni tarkoituskaan ... -ei todellakaan, vaan jakaa niiden kautta iloa ja kauneutta! Myös muille, ei pelkästään itselleni. Jos saan yhdenkin ihmisen päivän aurinkoisemmaksi tänä ikävänä aikana, kivalla kuvalla, niin olen siitä iloinen.

Tällaisia ajatuksia on tosiaan herännyt viime aikoina ja erityisesti tämän kuun aikana, kun valitsin asuinalueemme juhlaan valokuvanäyttelyn kuviani.

Uusi blogi, jota kirjoitan, on muuten nimeltään "Laihajärveläiset Karjalasta". Siitä on lähes vuosi, kun löytyi arkistomappi, missä on monta sataa sivua 90-luvulla C-kaseteille nauhoitettujen ja niiltä purettujen ja puhtaaksikirjoitettujen haastattelujen tekstejä. Haastattelut tehtiin tuolloin entisille laihajärveläisille ja kysymyksiä oli esitetty laidasta laitaan elämästä Säkkijärven Laihajärvellä, evakkoreissuista ja asettumisesta uusille paikkakunnille. Niiden pohjalta olen viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjoittanut joitakin juttuja Säkkijärvilehteen. Kesällä Laihajärven kylätoimikunnan kokouksessa päätettiin, että alkaisimme kirjoittamaan niistä juttuja blogiin, vai pitäisikö sanoa alun kokemuksen jälkeen, että "minä kirjoitan" 😉 Ainakin nyt aluksi olen kirjoittanut yksin ja tarkistuttanut asiat Laihajärvellä syntyneellä.  Toivottavasti juuriaan etsivät löytävät blogiimme ja pääsevät tutustumaan isovanhempiensa ja isoisovanhempien elämään. Ei niistä haastatteluista ole ainakaan mitään hyötyä siellä arkistomapissa, joten ihan innoissani olen vielä kolmen viikon kirjoittelun jälkeen.  

Mukavaa loppuviikkoa just Sinulle, joka eksyit blogiini 💛