torstai 16. heinäkuuta 2015

Ruoriniemen lenkillä 1


Kaksi vuorokautta olen elänyt ilman Konstaa ... 
Täällä on todella hiljaista, 
ei kuuluu laminaatilla tuttuja laahustavia ääniä, 
ei pientä tuhinaa, aivastelua ... 
Ei muitakaan ääniä, joihin totuin 12 vuoden aikana.
Voin käydä jääkaapilla, eikä kukaan tulee tuijottamaan
silmiini: "mitä unohtui ...".

Eilen aloitin keräämään Konstan tavaroita laatikoihin, 
mutta tänään sain vasta sen homman valmiiksi. 
Koiran vaatteet, pedit, yms on nyt pesty puhtaiksi 
ja ovat nyt kuivumassa. 
Jonakin päivänä ne toimitetaan HurttaHelpin
kautta apua tarvitseville ... 


Eilen seinänaapurini päätti viedä minut iltapäivälenkille. 
En edes muista, milloin olen viimeksi käynyt niin pitkällä 
lenkillä ilman koiraa ... 
Kyllä se kieltämättä tuntui oudolta, sillä kävelimme normaalivauhtia.
Sitäkään en muista, mistä lähtien me Konstan kanssa alettiin 
kävellä lenkkejä hitaammin ... 
Ne vaan muuttuivat hitaammiksi viikko viikolta. 


Kamera keikkui tietysti mukana, mitenkäs muuten.
Valkoposkihanhet olivat peseytymässä ...


Yhtäkkiä kuului ihmeellinen rääkäisy ... 
Hoksasimme, että poikanen vaati äiskältä ruokaa ... 
Eikä muuten sitten saanut mitään :)





Nämä kaksi kaveria oli hyvin hiljaisia.





Voi, mikä vikkelä ihanuus :)


Tämän lenkin jälkeen lähdin lähes heti seuraamaan 
airedalenterrieri Ilon pennun koirakoulua 
-ohjelmaa riitti, kiitos ihanien ystävien!

Toinen yö ilman Konstaa meni huomattavasti paremmin 
kuin ensimmäinen ....

Seuraava postaus onkin sitten tämän 
Ruoriniemen reissun kukkakuvista.




2 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Vielä monta kertaa havahdut
, missä Konsta on, vähitellen sitten se tunne väsityy, mutta ei koskaan unohdu. Otatko uuden koiran vielä kaveriksi?

kosotäti kirjoitti...

Siitä se lähtee, sydän on kipeä vielä kauan, ja muistot kulkee mukana.
Onneksi on ystäviä jotka auttavat, ja lenkittävät.
Upeita kuvia.