tiistai 13. toukokuuta 2014

Miksi?


Äitienpäivä 2014 ja JÄLLEEN yksin :( 

Toiset hehkuttivat Facebookissa, miten ovat onnellisia äitejä ... 
Miten elämä on niin ihana ... 
Rannassa vastaan tuli perheitä - tyttäret, äidit ja isoäidit yhdessä.
Minun teki mieli kirjoittaa pari valikoitua sanaa, että "olkaa jo hiljaa,
miettikää millaista on viettää äitienpäivä ja muutkin juhlapyhät pääasiassa yksin".
Päätin vaieta, jotten olisi saanut vielä kaikkien vihatkin niskaani, 
jos olisin kertonut, mitä tuolloin kävin lävitse.
Siispä itkin yksin kotona oma kurjuuttani ja yksinäisyyttäni ...
ja äitienpäivälahjaani: VETTÄ LATTIALLA, käpristynyttä laminaattilattiaa.

Tuolloin en onneksi vielä arvannut, miten kävisi kaunille keittiölleni,
ettei edessä olisikaan pelkkä lattiaremontti, joka oli jo ilmiselvä juttu.

Eikö siinä ollut tarpeeksi, että tulimme Konstan kanssa 
iltapäivälenkiltäkin kotiin läpimärkinä?

Mitä järkeä tässä elämässä ylipäätään on, kun kaikki kaatuu ...?
Miksi kaikki sattuu minun kohdalleni?
Miksi minua koetellaan jälleen, olenko liian vahva ihminen, 
että kaikki paska voidaan kaataa minun päälleni?
Eikö elämässäni olekaan ollut tarpeeksi vastoinkäymisiä,
vaikka siihen tulokseen on tultu lukemattomia kertoja ystävien kanssa jutellessa?

Onneksi kuitenkin ystävä tuli apuun, kun hätä oli suurin
-toinen äiti, joka vietti äitienpäivää yksin.
Hänen kanssa olimme suunnitelleet "luontoretkeä" äitienpäiväksi,
mutta joka peruttiin yhdessätuumin viime hetkellä, kun sää oli niin epävakaa
(tehdään se reissu aurinkoisella säällä, joka olisi turvallisinta kaikille, 
sillä matkassa oli yksi mutta: lintutorni ... jonka raput voisi olla liukkaat sateella ).

Ajattelemattomuuttani laitoin hänelle tosiaan tekstiviestin myöhään su-iltana, 
mutta jotenkin arvasin, että sielläkin oltiin vielä hereillä
-olinhan itsekin viemässä Konstaa yhdeltätoista lenkille.
Tekstiviesti johti puheluun 
- KIITOS, kun kuuntelit ja "potkaisit persuksille"!
Puhelun jälkeen vuorasin keittiön sanomalehdillä ja paksulla matolla,
koska muutahan ei ollut su-iltana tehtävissä.

Lopulta päätin, etten odottaisi aamua, vaan laitankin
jo heti yöllä emailia isännöitsijälle vesivahingosta
- se lähti klo 00.59 ja johti siihen, että sain puhelun jo klo 8.09 ja
hommat lähtivät rullaamaan vauhdilla.  

ARVATKAAPAS, nukuinko koko yönä?


Astianpesukoneen sekä pakastimen edustat olivat kuivia ... 
Joten mistä tuo vesi oli peräisin?
Myös allaskaappi oli täysin kuiva, ei pisaran pisaraa. 
Ja kun ei käsissä ole voimia, niska ei kestä, niin mitäs voit tehdä
kuin odottaa aamua ja maanantaita ...


Kun sukat kastuivat läpimäriksi, niin maton alta paljastui tällainen näky. 
*klik-klik kuva isommaksi*

Sitä tuskin kukaan haluaa nähdä, mikä kaaos täällä on tällä hetkellä, 
kun eletään tiistai-iltaa 13.5.2014?

Viikko sitten minulla oli vielä kaunis keittiö, joka remontoitu 1/2013
ja laminaattilattiakin asennettiin 6/2012, jolloin muutimme tähän.



7 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Hmm...pakko kysyä kun uteliaisuus heräsi, mistä se vesi tuli? Meillä on perheessä vedetty kaikki juhlapäivät niin matalalla profiililla kautta aikojen, että jos joku ei tule tai muistamisia ei ole, niin se on ihan ok. Lapsista puolet tuli paikalle äitienpäivänä. Oma lapseni saa synttärilahjansa pari viikkoa myöhässä, sillä äiteensä on maksanut itsensä köyhäksi autovakuutusten ja remppojen vuoksi. Ymmärrystä puolin ja toisin.

kosotäti kirjoitti...

iso ja lämmin halaus.
Äitien päivä on yksi niistä päivistä joista en tykkään, vaikka äiti olenkin. Erilaisen lapsen äitinä ne juhlapuheet raastaa ja koskee, syytökset velloo sisälläni jne.

Kuulostaa hirveältä tuo vesivahinko, toivottavasti syy on jo selvillä ja saat avun.

Sinikka kirjoitti...

Äitienpäivä yksin kuulostaa aivan kamalalta :(
Apua toi vesivahinko...Toivottavati rakenteen ei ole pahasti kastuneet....

elina kirjoitti...

Eipä vietetä äitienpäivää meilläkään. Omalleni soitan pakosta. Nyt tosin toinen tytär kävi ja lapsenlapsi oli tehnyt kortin.
Ensimmäisen äitienpäiväni vietin mattopyykillä pesutuvassa ja ikkunoista katselin perheiden menoa juhliinsa, silloin tuli itku, mutta nyt olen jo tottunut, että meillä ei vietetä juhlia.
Minusta äitienpäivä on yksi niistä huonon omantunnon päivistä, juuri niinkuin Kosotäti sanoi. Aina juhlapäivinä yksinäisyys korostuu ja minä mietin onko näin hyvä ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Tsemppiä sinulle, kurja tuo vesivahinko.

Kirsti kirjoitti...

Ei vietetä äitienpäivää meilläkään, on päivä muitten joukossa. No voi että, vesivahinko on aina ikävä, vaikka pienikin, kun joutuu repimään paikat hajalle. Tsemppiä sulle.

Tellu Tom kirjoitti...

Syy löytyi ja se on korjattu, mutta ... nyt asun asuinkelvottomassa asunnossa viikonlopun yli, kun vakuutusyhtiössä tänäään "ei ketään paikalla", jotka tekis päätöksiä tässä tapauksessa.

arleena kirjoitti...

Ikävä tapaus, kuten vahingot ovat. Vakuutuksen turvin kaikki tulee kuntoon- toivottavasti pian.

Meillä kolmesta lapsesta vain yksi on saamalla paikkakunnalla, ja tulee syömään perheensä kanssa äitienpäivänä.
Muut lähettävät tekstiviestein onnittelut.

Yksinoleminen on usein olosuhteista johtuvaa, luulisin, että muistavat kyllä.

Tsemppiä!