Löytyi lisää aarteita ...

Minun piti purkaa jälleen muutama muuttolaatikko ja laittaa tavaroita kaappeihin, mutta kuinkas kävikään? Jälleen löysin itseni istumasta lattialla ja tutkimassa vanhoja aarteitani. 
Tällä kerralla isänäidin sekä äitini kirjoja ja vihkoja ... 
KYLLÄ VAIN, käsityö sellaisia  -- TIETYSTI !


Kovasti nämä mummon kirjat ja vihkot ovat kärsineen näköisiä.
Lähestulkoon kaikki sivut ovat kuitenkin tallella ja sehän on tärkeintä.
Kunhan on aikaa, niin käyn nämäkin lävitse ajan kanssa. 


Sidosoppivihko vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta !
En voi kuin ihailla tuota mummon käsialaa ...


Tarkkaa vuosilukua en muista, milloin mummoni on käynyt käsityökoulua.
Asia täytyy kyllä selvittää jostakin ... 20-luvun puolivälin jälkeen kuitenkin.


Tietysti vihkoon on liimattu myös tilkkuja erilaisista kankaista 
- taisi olla vain yksi tilkku irronnut vuosien varrella. 


Että näin ... 


Nämä äidin kirjat ovatkin minulle sitten erittäin tuttuja kirjoja.


Tämä Mary Oljen "Uusia ja vanhoja virkkuupitsejä"-kirja on painettu vuonna 1950.
Sen huonolle kunnolle on olemassa selitys:
löytynyt jonkun rakennuksen purkutöissä ...


Harvapa meistä on varmaan miettinyt, 
mistä ja milloin virkkaustyöt ovat saaneet alkunsa ... 
Tämän kirjan alussa kuitenkin kerrotaan, että 
perimätiedon mukaan se olisi luostareista ...


Oikeassa yläkulmassa on minun "ihan itse" äidin kirjoista kopioimani 
kirjaimet ja kuvat, jotka olen omilla pikkukätösilläni 
kirjonut tyynyliinoihin ...
-joskus 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella !

Kauhistus, miten vanhaksi tunnen jälleen itseni ... 


Voi kauhistus sentään, miten se olikaan vaikeaa!

Muistan vieläkin, miten äiti pisti minut purkamaan "muurahaisen polut",
jotka eivät olleen hänen mielestään tehty oikein. 
Tai sitten purkamaan lähes valmiin tyynyliinapitsin, jonka puolivälissä oli pieni virhe. 
Lopultahan siinä sitten kävi niin, että tuota ylläolevan mallinmukaista 
tyynyliinapitsiä valmistui tasan se yksi kappale. 
Annantähtiä se pakollinen 9 kappaletta, joista tuli pieni pöytäliina ja ... 
tuota isompaa tähteä tasan yksi lappunen ... 
joka sekin sitten päätyi joskus pienelle pöydälle.

En yhtään ihmettele, että käsityöharrastukseni "lopahtikin"
 joksikin aikaa aikuisiän kynnyksellä ja keskityin ompelutöihin. 
Olihan se kertakaikkiaan aika masentavaa, 
kun tuntui, että tein aina vain virheitä, joista piti huomauttaa ... 
Eipä ihme, että nuo ompelujutut ovat olleet lähempänä sydäntäni.



Kommentit

Maikki sanoi…
Olipa ihastuttavia aarteita, jäin tutkimaan kuvia pitkään!
Vintage sanoi…
Ihania aarteita sinulla! Myös tuossa uudemmassa postauksessasi. Ei tosiaan mikään ihme että into on loppunut kun vaadittiin täydellisyyttä. Liekö muuten sen tähden kaikki vanhat lakanapitsit täydellisen onnistuneita, jos ne aina purettiin ja tehtiin niin kauan ettei yhtään virhettä jäänyt?

Suositut tekstit